perjantai 30. tammikuuta 2009

Lasten suusta

Olen nyt kirjoittanut niin vakavia, että kevennetääs välillä.

Meillä on kaksi lasta. Kaksivuotias nuorimmaisemme on parhaassa tahtoiässä.

Viime aikoina olemme löytäneet pissalammikoita pitkin asuntoa. Olemme ihmetelleet, miksi tyttömme toistuvasti ei ehdi vessaan, vaikka aiemmin on ehtinyt vallan mainiosti. No lisäsimme yleistä valvontaa ja aloimme huolehtia, että tyttö ehtii pissalle. Näin, että tyttö on juuri aloittamassa pissaamisen ja nappasin hänet äkkiä syliin ja kiikutin pöntölle. Pöntöllä tyttö kiljuu naama punaisena harmistuksesta eikä suostu pissaamaan. Lopulta hän rauhoittuu ja kysyn häneltä, että mikä harmittaa niin kovasti. 'No kun minä haluan pittata lattialle-e-e-E-E-E.' Repesimme miehemme kanssa hervottomaan nauruun. Ja me kun jo epäilimme, että lapsella on ehkä pissatulehdus tai hän on alkanut henkisesti taantua uudestaan pidätyskyvyttömäksi vauvaksi. Mutta ei sittenkään, hänestä on vain tulossa itsellinen olento.

No pari päivää myöhemmin aamulla tyttömme pistää näyttävän shoun pystyyn aiheesta talvikengät. Hän ei halua näitä vaan nuo kengät. Mieheni aamuturtumuksessa oli ehtinyt kivahtaa, että nää kengät on kuule ihan hyvät, nää laitetaan, vaikka ei ollut mitään syytä olla laittamatta niitä toisiakaan kenkiä. Tyttö sai draama queen kohtauksen ja heittäytyi lattialle kierimään tuskaisen näköisenä. Se kenkäkin sattui siinä kieriessä osumaan käteen ja se piti näyttävästi heittää menemään vain osuakseen kynnykseen, josta se kimmahti takaisin kohden tyttöä. Voi sitä tahtomisen tuskaa. Kysyin mieheltäni, onko hänellä jokin erityinen syy, miksi lapsen pitää laittaa nämä kengät eikä noita. Mieheni hölmönä, että no ei, sanoin vaan mitä sylki suuhun tuo. Kysyin, sopiiko, että annan työtn laittaa nämä toiset kengät, koska hän niin haluaa. Mieheni sanoi, että toki se on ookoo, jos se musta on ok. Ja niin rauha palasi siihenkin aamuun.

Kun kengät oli saatu jalkaan, tyttö nousi ylös, meni isänsä viereen seisomaan, otti tiukan katsekontaktin ja sanoi kirkkaalla äänellä, 'Iti, minä voitin' ja poistui paikalta pää pystyssä rehvakkaasti tepastellen. Me katsoimme miehen kanssa toisiamme silmiin ja meinasimme tukehtua pidätettyyn nauruun. Mistä puusta tuokin tapaus on veistetty...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti