Hometta vintillä

Ja tuo ei ole nyt mitään kuvakieltä vaan totisinta totta. Tuoreiden valokuvien perusteella talomme kattolaudoitukset ovat tuhdissa homeessa. Samaan aikaan työni ovat taas alkaneet, ja huomisesta alkaen pendelöin töihin 4 kertaa viikossa kevään ajan eli mulla ei oikein ole aikaa eikä energiaa hoitaa asiaa, mutta murehtia osaan ja kerkiän. Lisäksi ensi viikolle sattuu kaksi koulutuspäivää. Metaforisella vintillä alkoikin natista liitokset moisesta monen pallon hallinnan silkasta ajattelusta ja ennakoinnista.

Homeasia ahdistaa valtavasti, koska lapsillamme on jo mojovat allergiat ja astma riesanaan. Omat hengitystieoireeni ovat pahentuneet loman aikana - kuten kesälläkin. Vikaa on kuin onkin talossa, vaikka olen halunnut uskoa, että vika on vain ja ainoastaan sylttytehtaassa ja onnettomassa geeniperimässä. Tähän asti kun ei ole ollut kunnon todisteita homeongelmasta, vain epämääräisiä epäilyksiä ja ounasteluja.

Monet spekulaatiot ehdin jo miettiä, miten tästä eteenpäin. Mutta sen verran otin takapakkia vilkkaaksi päässeistä suunnitelmista (äkkiä vuokralle jonnekin evakkoon tällä hikisellä ja tuskaisella sekunnilla, kunnes saadaan remontti käyntiin ja päätökseen) ja päätin ottaa ekana yhteyttä vain asumisterveysliittoon ja pyytää sieltä apua siihen, mistä päästä asian selvittäminen ja hoitaminen aloitetaan.

Ei yhden naisen palkalla elätetä neljän hengen perhettä ja makseta lainaa JA vuokraa. Mieheni kun sai vallan laittoman eväyksen työttömyyskorvaukseenkin tähän samaan syssyyn. Hän oli marraskuun loppuun apurahatutkijana ja ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi apurahakauden päättymisen jälkeen. Väitös on esitarkastusvaiheessa ja mieheni ei työllisty tehtävässään eikä myöskään saa siitä rahaa. Työttömyyskorvaukselle ei pitäisi etenkään huhtikuisen lakimuutoksen jälkeen olla mitään estettä, mutta eipä se näytä estävän työttömyyskorvausoikeuden epäämistä.

Talous ja terveys kiristää pinnaa. Terveydestä huolehtiminen on tärkeää, etenkin jälkikasvun terveydestä. Mutta samaan aikaan minun pitää jaksaa käydä kunniakkaasti töissä, jotta taloustilanteemme ei suistu ojasta allikkoon. Määräaikainen pestini jatkuu heinäkuulle, sitten ei ole töistä varmuutta. Kevään aikana selvinnee jatkuisiko sijaistus toisenkin vuoden. Pätkätyöläisen onnea tämäkin. Tuloista ei ole pitemmän päälle varmuutta, menoista on varmuutta niin kauas kuin uskaltaa katsoa.

Minä pidän samanlaisina ja ennakoitavina toistuvista päivistä, viikoista ja kuukausista. Minä pidän suorastaan tylsästä elämästä. Minä tykkään putkiajattelusta ja yhden osan liikuttelusta kerrallaan. Minulle kaikki poikkeava on liikaa. Nyt on poikkeustila koko ajan. On jatkunut jo esikoisen syntymästä eli neljän vuoden ajan. Kuinka paljon minä voin jaksaa? Aina kun olen luullut, että tätä en ainakaan jaksa, niinpä vain olen jaksanut. Hädintuskin, hädissäni ja tuskissani.

Nyt pitää osata priorisoida asiat oman jaksamisen ja jonkin tärkeysjärjestyksen mukaan. Nyt just en vain ole varma, mikä on tärkeintä? Onko riski jatkaa tässä asumista, kunnes talo saadaan kuntoon?? Lasten allergiat ovat jo pahat. Kuinka pitkälle tätä jännitysnäytelmää uskaltaa katsoa? Toisaalta, kukaan yksityishenkilö ei osta tällaista grynderin unelmaa näinä aikoina! Ei tästä pääse eroonkaan, halvallakaan.