Ilonpilaaja

Opin, että ad/hd kannattaa ulkoistaa ja nimetä. Minun ad/hd:ni kulkee nimellä Ilonpilaaja. Ilonpilaaja on luonteeltaan sellainen, että hän keksii hauskoja ideoita, joiden toteuttamisesta hän jälkikäteen soimaa ja tekee ison numeron.

Tämän viikon alussa Ilonpilaaja sitten yrittikin temppuilla oikein kunnolla. Nyt on kiireisimmät työviikot taas meneillään. Hommia on yötä myöten. Ja juuri silloin kun työtä on eniten, Ilonpilaaja ilmestyy paikalle. Hän ehdottaa, että ehkäpä haluat tarkistaa pari nettisivustoa saadaksesi vähän virtaa ja iloa työn aloittamiseen. Sitten Ilonpilaaja kuiskuttaa, että vielä vähän voit katsella. Ja yhtäkkiä on hirveä kiire tehdä jutut ajoissa. Kun teen juttuja hikihatussa kelloon vilkuillen Ilonpilaaja muistuttaa olemassaolostaan."Mitäs luit sen ja sen blogia." "Oliko sun sen jälkeen pakko kirjoittaa lohduttava sähköposti sille ja sille." "Ei ehkä ollut paras hetki tarkistaa, saako japaninruusukvitteniä jostain tällä hetkellä." Yritän puolustautua, että mua ahdisti se työnpaljous ihan hirveästi ja tulin sen verran reippaamalle mielelle, että nyt tää työ sujuu kuin tanssi." Ilonpilaaja narisee, että kyllä se työ olisi kuule alkanut sujua ihan vaan aloittamalla. Jos olisit valinnut toisin, olisit voinut tähänkin asiaan käyttää 3 tuntia enemmän ja se olisi siis kolme kertaa parempikin. Mutta kun tästä tuli ihan hyvä näinkin, vikisen. Ja olen sitä paitsi jo puolen vuoden ajan ollut ihan esimerkillinen työntekijä. Tällainen repsahdus sijaistoimintoihin on iskenyt vain kahden käsin sormilla laskettavina päivinä tämän vuoden puolella. Aiemmin mun elämä oli tätä, että stimutin stimuttamistani aivojani, että pääsen hommiin kiinni ja tein kaiken aina pienen aikapaineen alla, koska en vain saanut aloitettua. Ja voin pahoin. Vihasin itseäni ison osan ajasta. Ja nyt olen vain kaikkein kiireisimpinä tahi hiljaisimpina aikoina solahtanut näihin pahoihin tapoihin viivytellä ja vitkuttaa. Minusta minä olen ollut oikein hyvä työntekijä muuten. Olin lopultas ihan puhki puolustellessa itseäni itselleni. Onneksi tällä kertaa sain vakuutettua itseni, etten ole paha enkä syntinen. Olen inhimillinen ihminen, joka on onnistunut parantamaan tapojaan hurjan paljon. Eikä mitään vahinkoa tullut kellekään tämän kertaisesta laiskottelusta tahi joutilaisuudesta.

Sen olen selkeimmin kesäkuun 2008 jälkeen itsestäni oppinut, että minulle on vaikeinta, jos on liikaa tai ihan liian vähän tekemistä. Minulla menee pasmat molemmissa tapauksissa sekaisin ja alan käyttää aikaani epäoleellisuuksiin. Senkin olen oppinut, että saan työt tehtyä parhaiten lähellä dedistä, mutta liian lähellä menee sähläämiseksi. Omat hommat pitää yrittää ajoittaa koko ajan niin, että dedis on lähellä, muttei läähätä niskaan. Ja on hyvä, että tekemistä on sopivasti, mutta liian monta hommaa yhdelle työpäivälle lamaannuttaa. Joskus joutuu tekemään kolmekin hommaa yhtäaikaa, mutta hommiin pitää tarttua sillä mielellä, että teen vain tämän yhden. Ja kun sen on tehnyt, sitten tartun seuraavaan ja ajattelen, että teen vain tämän yhden. Lopulta olen tehnyt kaikki kolme asiaa. Hassua on, että jos päätän aloittaessani, että tänään teen nämä kolme asiaa, en saa millään aloitettua ensimmäistäkään ja senkin tekeminen jää viime tippaan. Minun pitää vilpittömästi ajatella, että oikeasti teen vain tämän yhden, enempää en itseltäni vaadi. Ja juuri silloin saan ne muutkin tehtyä. Mieli ja kieli ovat kummalliset kaverit.

Älä ajattele palloa. Älä ajattele palloa.
Mitä ajattelet nyt?
Ai palloa?
Niinpä.

Laihdutuskuurilla.
Päätän olla syömättä suklaata.
Päätän olla tiukasti syömättä suklaata.
Minähän en varmasti syö suklaata.
Miten laihduttaminen onkaan ikävää ja tylsää.
Mun ei ole koskaan tehnyt yhtä paljon mieli suklaata.
Taidanpa hakea kaupasta lastin suklaata.
Miksi olen niin heikko?

Isä huudahtaa äidille, nosta se vesilasi pois sohvalta tai lapsi heittää sen lattialle.
Mitä tekee siihen asti lasia rauhallisesti tutkinut lapsi?
Heittää sen lattialle.
Isä neuvoi.

Matti Alpola sanoo, että mielikuvien ja tahdon pitää kulkea samaan suuntaan. Se on hyvin sanottu.

Kieltolause synnyttää vain mielikuvan, muttei negaatiota. Kielto ei sisällä vaihtoehtoa. Lastenkasvatus helpottuu, kun muuttaa älä-kielen tee-kieleksi. Puhu hiljaisemmalla äänellä. Kuinka hiljaa osaat puhua. Pysähdy ennen risteystä. Kävele rauhallisemmin. Paini hellästi siskon kanssa.

Eilen lapsi halusi lisää tarroja. Ensimmäinen reaktio oli, että nyt ei enää leikitä tarroilla, koska on nukkumaanmeno aika. Lapsi halusi kiivaasti lisää tarroja just nyt. Lupasin, että huomenna saa taas lisää tarroja. Lapsi ilahtui, toivotti hyvät yöt ja meni sänkyynsä nukkumaan. Alkava kriisi kääntyikin voitoksi. Niin helppoa se on. Useinmiten.

Sanat on sarvipäitä.
Lauhkeitakin.