Lasten suusta

Esikoisella on allergioiden takia kapeahko ruokavalio. Hän rakastaa syömistä ja ruokaa yli kaiken. Hän on oikea herkuttelija. Eräänä viikonloppuna lapset lähtivät matkalle isänsä kanssa, ja mukaan oli luonnollisesti pakattu lasten suurta herkkua - Jokihaaran riisiperunarieskaa sekä kandisokeria. Rieska on rotaatiossa kerran viikossa ja joskus erikoispäivinä annamme sitä kaksi kertaa viikossa. Matkat ovat tällaisia erikoistapahtumia. No esikoinen tietty aloitti heti pakkaamisen jälkeen kinuta eväitä, vaikka seuraavaan ateriaan oli vielä kolme tuntia. Lapselle kärsivällisesti selitettiin, että vasta lounaaksi nämä eväät syödään. Lopulta lapsi lopetti jankuttamisen. Kun astuimme ovesta ulos, hän sanoi uhrautuvalla äänellä: "Voin kyllä kävellä osan matkaa asemalle, mutta saa nähdä pystynkö edes kävelemään suoraan, kun on niin kova nälkä jo."

Eilen painimme ja rymysimme lasten kanssa. Esikoinen tykkäsi hurjista heitoista ja kieputuksista sängylle. Keksin alkaa leikkiä samalla kuiskausleikkiä. Pyysin, että esikoinen kuiskaa minulle jotain kaunista, niin teen sen parhaan heiton. Esikoinen kuiskasi: "Kohta minä saan ruokaa." Vitsit me repeilimme miehemme kanssa. Kaunein asia maailmassa on saada ruokaa. No niinhän se onkin. Yritimme houkutella esikoista, että hän kuiskaisi jotain, joka voisi olla äidistä kauneinta maailmassa, mutta esikoinen ei keksinyt muuta, koska kyllähän nyt ruoan saamisen täytyy kaikista ihmisistä olla kauneinta maailmassa.

Kääntöpuoli tässä kaikessa on se, että tuo ruoka-asia aiheuttaa myös paljon surua lapsissa. Esikoisen ruokavalio on sen verran kapea, että hänellä on koko ajan vähän nälkä. Allergiat olivat 2,5-vuotiaaksi todella vaikeat, eikä lapselle millään löytynyt sopivia ruokia. Lopulta pelastukseksi on osoittautunut rotaatio, jossa samaa ruokaa annetaan vain kerran viikossa kohtalaisen kokoisia annoksia kerrallaan ja ruokavalio on saatu nostettua jo kymmeneen sopivaan ruoka-aineeseen puolessatoista vuodessa, kun ensimmäisten 2,5 vuoden aikana sopivia oli löytynyt vain yksi ainoa erikoiskorvikkeen lisäksi. Yhä lapsi saa tätä vauvoille tarkoitettua erikoiskorviketta, joka takaa energian ja ravinteiden saannin. Se ei vain pidä oikein nälkää poissa, vaikka energiamäärät ovat riittävät, koska neste imeytyy niin nopeasti. Vaikka lapsi suhtautuukin ruokavalioonsa hyvin, on välillä raastavaa kuunnella lapsen valitusta nälästä. Tänä keväänä on onneksi tapahtunut selvä käänne parempaan ja olemme voineet kasvattaa päivittäisiä annoskokoja ja uusia ruokia tuntuu tulevan koko ajan lisää. Noiden kymmenen sopivan lisäksi kokeilussa on lisäksi 4 eri ruoka-ainetta, ja kokeilut näyttävät etenevän lupaavasti. Kevään aikana on tullut vain muutamasta kokeilusta pahoja oireita ja useampi kokeilu on mennyt joko oireitta tai vain vähäisin oirein. Alan jo haaveilla siitä tilanteesta, että lapsi saisi joka päivä jotain tuhtia syötävää, joka pitää nälän pois. Ja ehkäpä tuosta erikoiskorvikkeestakin päästään vihdoin eroon tämän vuoden aikana! No tähän liittyen lasten kanssa on eräänkin kerran keskusteltu siitä, miten joillekin ihmisille käy kaikki ruoat (kuten isä), joillekin useimmat ruoat (kuten äiti) ja joillekin ei vielä niin monet ruoat (kuten lapset), mutta että jonain päivänä heille käy varmasti monet ruoat, ehkä jopa kaikki. Lapset ovat olleet aika mietteliäitä aina näiden keskustelujen jälkeen. Lopulta esikoinen keksi: "Meille ei ehkä sovi kaikki ruuat, mutta onneksi meille sopii kaikki lelut." Kuopus alkaa kans hihkua: "Joo meille sopii kaikki lelut, kaikki lelut, ihan kaikki lelut." Parempaa selitystä en olisi voinut itse keksiä ikinä.