lauantai 12. syyskuuta 2009

Sisäsyntyinen masennus

Edellinen lääke sitten otti ja sotki dopamiini-serotoniini-noradrenaliini-järjestelmän niin, että kaikki oireet täsmäsi masennukseen. Siitä pitkä kirjoitustauko. Kun mitään ulkoista syytä moiseen ei ollut ja masennus alkoi käsi kädessä Stratteran enenevän puputtamisen kanssa, niin arvon neurologi tuli siihen tulokseen, että sisäsyntyinen masennus erotuksena 1990-luvun ulkosyntyiseen masennukseen. (Mikä sekään ei ole selvää, että kuinka ulkosyntyistä sekään lopulta oli...) Nyt on Strattera pois päiväjärjestyksestä. Aloitin työt lääkkeittä ja hohhoijaa. Se oli ihan kauheaa, kun sinkoilin aihepiiristä toiseen ja aloitin sata ja viimeistelin puoli asiaa. Tai sitten aamulla jokin vei aatokset ja tuumat väärälle uralle ja herra hyperfokus sai aimosaaliin muuta oheispuuhaa ansiotililleen.

Nyt sitten syödään vanhaa ja tuttua Concertaa, koska kolmen viikon lääkkeettömän töissäsekoilun jälkeen alkoi ahdistaa ja tuntua siltä, että kohta suattaapi alakaa masentammaan, jos ei ala tulosta tulla. Iltaisin on tosi hakattu fiilis, mutta sentään työpäivä menee mallikkaasti. Pääasiassa. Just nyt teettää ongelmia muuttaa laaja kokonaisuus lyhyeksi esitykseksi ja vanha tuttu 'en näe metsää puilta' problematiikka vaikeuttaa työn etenemistä. Ja kun perfektionismipelsepuubille ei tietenkään kelpaa hyvä esitys, vaan pitää olla loistokas idea ja loppuun saakka hiottu, upea toteutus, niin tässä sitä nyt kärvistellään.

Niin siitä 90-luvun masennuksesta. Taustalla vaikutti ensinnäkin lapsuuden ja nuoruuden jutut. Siihen päälle tuli ylitsepääsemättömiä vaikeuksia yliopisto-opinnoissa, joiden kanssa kamppailin ja parhaani tein, mutta tunsin olevani niin vieraalta planeetalta, että vaikeudet kasaantuivat. Kun mistään ei tullut mitään eikä lapsuudenkotikaan ollut ollut perin tukeva ja kannustava, niin muahan alkoi ihan rehdisti masentaa. Jälkikäteen olen tajunnut, että lapsuudenkodin tukemattomuus johtuu pitkälti vanhempien omista vaikeuksista, miksi eivät osanneet olla muuta kuin mitä olivat. Ja yliopisto-opinnoissa ongelmat johtuivat pitkälti omista neuropoikkeavuuksista. Niin oliko se masennus sitten sisä- vai ulkosyntyistä, koska ulkoiset ongelmat syntyivät sisäisten neurotus- ja hormoonitusvirheiden takia.

Kyllähän sitä apua tuli haettua (psykologilta, opinto-ohjaajalta, kirjallisuudesta yms.) mutta kun ei tiedetty perimmäistä syitä ongelmiin, niin eihän ongelmat varsinaisesti kadonneet mihinkään. Ongelmien kanssa piti vaan oppia elämään ja porskuttamaan. Noina aikoina minusta tuli sisäinen cheerleadauksen mestari. Ja nyt noita taitoja taas totta totisesti tarvitaan. Olen keskimäärin aika puhki, koska tämä työ vie nyt kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa. Ihan vähän jopa kaduttaa, että miksi ihmeessä tähän hommaan suostuin. Hyvä palkka, kiva työ, nehän ne houkutteli mieron tielle. Kyllä sitä ihminen on hullu. :-D Ei vaan oikeasti, olisihan mun pitänyt tietää, että nyt tulee sellainen haastetason nousu, että mun pikkupää menee taatusti alkuperäiseen default-tilaan eli sätkymoodille.

2 kommenttia:

  1. Anteeksi, en nyt muista, miksi aikaisemmin lopetit Concertan käytön, ja kokeilit Stratteraa (on niin kauan kuin luin blogiasi viimeksi). Mutta mitä ed. tekstistäsi kävi ilmi, olivat ne C:n nousut ja laskut, jotka eivät miellyttäneet? En tiedä myöskään millainen annostus sinulla on, mutta itselläni on hieman muokattu sellaisesta "oppikirjamaisesta" versioista. Eli aamulla otan yhden 18 mg, ja sitten joskus 11-14.30 välillä toisen, riippuen päivästä (kuinka kauan joudun olemaan virkeä jne.). Yleensä yritän ottaa sen toisen niin, että se tasoittaa tuon ensimmäisen huiput ja laskut, eli kun yksi huippu tulee n. 4 tuntia ottamisen jälkeen ja sitä ennen on pieni lasku, otan toisen pillerin niin, että se lasku tasoittuu sen toisen nousulla. Öh, osasinkohan nyt selittää. Mutta kuitenkin, tämä on toiminut melko hyvin. Ja minulla on lääkärin lupa ottaa noita kolme päivässä näin porrastaen, jos on tarvis. Eipä tarvi sitten kokea niitä nousuja ja laskuja niin hirveästi, eikä välttämättä olla iltaisinkaan ihan rätti.

    VastaaPoista
  2. Mulla on pienin mahdollinen annos, koska isommat määrät eivät sovi. Concerta aiheuttaa kohtuutonta fyysistä uupumusta, koska motoriikka menee lääkkeestä ylikierroksille. Ymmärsin neurologin puheen niin, että ilmeisesti mun aivoille on pahasta dopamiinin lisääntyminen muuallakin kuin etuotsalohkossa, miksi liikkuminen alkaa mennä jo pakkoliikkeiden puolelle, ei sentään ihan ticsejä. Keho tavallaan jyllää ylikierroksilla lääkityksen ajan. Olen muutenkin aika sellainen vilkasliikkeinen, niin se lääke siihen päälle ja alkaa näyttää bennyhillshowlta. :-D

    Ajatus toimii lääkkeellä tosi hyvin. Väsy-oire on poikkeuksellisen vahva, miksi menee häiritsevän oireen puolelle. Seuraava kokeiltava lääke kaiketi vaikuttaa spesifisti etuotsalohkoon ja jättää nuo alemmat aivoalueet ja motorisen keskuksen rauhaan.

    VastaaPoista