Minusta on vielä tänäänkin tulossa puheterapeutti

Olen jopa jo hankkinut pääsykoekirjatkin. Sekä tein pari HY:n sivuilta löytynyttä vanhaa pääsykoettakin. Sain aikas hyvät pisteet molempien kirjojen osioista, vaikken ole vielä edes avannut pääsykoekirjoja. Asiat on tuttuja jo muista yhteyksistä. Ja onnekseni tämä koe on muotoa: Onko väite oikein vai väärin. Minulle täydellistä, koska ongelmani on ennen kaikkea aktiivisessa muistiinpalauttamisessa. Jos minun pitää selittää, mikä on aivojen rakenne,vastausta ei löydy kovin helposti. Mutta kun näen väitteen, tiedän heti, onko se totta vai tarua, koska aiheeseen liittyvä tieto aktivoituu samantien, kun näen aiheeseen liittyviä sanoja.

Jos en sitten päätäkään vaihtaa alaa, niin nämä kirjat nyt on kiinnostavia lukea joka tapauksessa. Mikäs sen hauskempaa illanviettoa kuin lukea kommunikaatiohäiriöiden syistä, kuntoutuksesta sekä kuntoutuksen antaman vasteen arvioinnista. Voin kuvitella ajalleni huonompaakin käyttöä.

Tein tässä eräänä iltana vähän väitöskirjaan liittyvää aineiston analyysia, mistä sain aikamoisen hepulikohtauksen. Mua ahdisti niin, että meinasin oksentaa. Pari valittua korvaparia sai myös annoksen vinguntaa aiheesta. Olen alkanut tehdä henkistä surutyötä sen suhteen, että tutkimishaaveet pitänee siirtää syrjään tai sitten pitää tutkia jotenkin toisin kuin aineistolähtöisesti. Teoriaa nimittäin luen sujuvasti. Suht kivuttomasti pystyn myös referoimaan teoriaa sekä tuomaan oman näkökulmani esiin. Mutta se aineiston analyysi. Työni A ja O. Siitä tulee vain kuvotusta ja turhautumista, ahdistusta ja epävarmuutta. Eksyn yksityiskohtien metsään eikä teoriakarttanikaan pelasta minua siitä ryteiköstä pois vahingoittumattomana.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt. Nyt kohtaus oli pahin. Ehkä siksi koska olin toivonut, että tilanne olisi muuttunut sitten viime näkemän. Mutta sama tuska ja kitinä siitä aineiston katsomisesta tulee joka kerta. Aineistoahdistus ei liity itsetuntoon eikä itsevarmuuteen tutkijana (kuten aiemmin psykologisoin ilmiön) vaan näemmä siihen, että mulla vaan yksinkertaisesti tulee yksityiskohtien paljoudesta järjestelmän ylikuumenen ja vikavirtasuojan laukeaminen heti, kun alan konkreettisesti aineistosta tarkastella ilmiöitä. Sama ilmiö tulee myös ruokakaupassa, jos en tiedä tasan tarkkaan mitä olen tullut hakemaan. Mykistyn heti kasvisosastolla ja pääni tyhjenee kaikista järkevistä ajatuksista eikä minulla ole hajuakaan, mitä olen mahdollisesti tullut ostamaan. Ja ostoslistankin kanssa kaupassa käynti on silkkaa selvitymistä jasinnittelyä. Vihaan ruokakauppoja ja autenttisia aineistoja samasta syystä. Liikaa detaljeja ja vaihtoehtoja!